Täällä kovasti seuraillaan mahdollisia tiineyden merkkejä. Ja ensimmäinen merkki lienee tämä syömättömyys. Alkuun ruoka vielä maistui, mutta nappula kerrallaan nyrpistellen. Nyt on useana päivänä jäänyt aamuruoat syömättä kokonaan.
Meg on myös vaikuttanut hieman väsyneemmältä kahden viimeisen päivän ajan, joten oliskohan se merkki numero kaksi?
Nyt on Megin ultraäänipäiväkin tiedossa. Se varattiin maanantaille 12.6. klo 17. Silloin saa pitää peukkuja ylhäällä!
Megillä ei ole ollut vielä mitään raskausoireita: ruoka maistuu eikä pahaolo vaivaa. Vauhtia neitokaisessa on ja laitankin tähän videon toissapäivältä, kun neiti rallitteli Myyn kanssa pihalla. Megin kanssa on nyt agility laitettu tauolle ja jatkamme sitä sitten aikanaan pentujen synnyttyä. Nyt keskitymme lenkkeilyyn ja masun kasvattamiseen.
Tämän pentuprojektin seuraaminen näin lähietäisyydeltä on kyllä hirveän jännittävää. Kävin itsekin kasvattajakurssin muutama kuukausi sitten, joten eihän sitä koskaan tiedä, josko meillä aikanaan omia pentuja olisi. Tämän takia kaikki kokeneiden kasvattajien vinkit ja tässä pentuprojektissa mukana olo, tuovat lisää kokemusta ja tietoa pennutuksesta.
Ensimmäisestä astutuksesta tuli eilen viikko täyteen ja toisesta tänään. Isompia muutoksia ei ole Megin käytöksestä tapahtunut. Tosin putsailee itseään normaalia enemmän mutta koska Meg on aina hyvin hellyydenkipeä, ei tästä voi mitään vielä päätellä. Henna kirjoittelee tänne blogiin sitten, jos huomaa jotain erityistä. Ultraan menemme vasta viikolla 24, kun Hennan kesäloma alkaa.
Tässäpä vielä muutama kuva pariskunnasta viime perjantain lenkiltä. Kovasti Hemmo vielä Mekkistä heilasteli. Häntä ja korvat niin pystyssä ja rinta rottingilla. :P
Ihana pariskunta <3
Voiko tämän suloisempaa ilmettä poikakoiralla olla?
"Mä seuraan sinua maailman ääriin asti..."
Mun lenkkikaverit vasemmelta oikealle Brie, Kiia, Super, Chili, Meg ja Hemmo
Tänään heti aamusta onnistui toinen astutus. Jälleen kerran pariskunta oli nalkissa sen vartin. Ihan hyvä, sillä muutoin olisin myöhästynyt töistä.
Uskoisin, että tämä on nyt tässä. Käymme vielä lenkillä töiden jälkeen ja sitten lähden viemään Hemmoa kotiin. Huomenna ajankin Saloon näyttelyyn ja samalla vien Megin kotiin. Nyt ei auta muu kuin odottaa se neljä viikkoa ja toivoa, että tärppäisi. Päivät ovat kyllä progenkin mukaan kohdillaan ja saimme kuitenkin kaksi onnistunutta astutusta, joten olemme hyvin toiveikkaita.
PS. Mahdollisten pentujen nimet tulevat alkamaan H:lla, H niin kuin Hemmo.
Ainahan se onnistunut astuminen tapahtuu silloin, kun sitä vähiten odottaa. Meillä näin kävi tänään varhain aamusta. Paikaksi lemmenpari valitsi takapihamme ja vieläpä niin, että liitto sinetöitiin trampoliinin alla. Nalkissa pariskunta oli vartin verran. Tottahan toki kännykkä oli sisällä mutta emmeköhän me saa vielä otettua sitä perinteistä "hääkuvaa" vielä huomenissa.
Sain eilisen progen tuloksen tänään myöhemmin astutuksen jälkeen ja arvo oli niinkin korkea kuin 7,0. Ei siis ihme, että Hemmolla muuttui ääni kellossa. :)
Aina nämä ensikertalaisten astutukset ovat jännittäviä mutta saan olla kyllä tyytyväinen, kuinka se luonto taas ajoi tikanpojan puuhun.
Eilen otettiin ensimmäinen proge (10. juoksupäivä) ja sainkin tuloksen iltapäivästä. Se oli niinkin korkea kuin 1,9. Normaalisti tämä tarkoittaisi kolmen päivän päästä ovulaatiota mutta koska meillä menoa alkaa olla sen verran railakasta, lähden tänään Pieksämäelle. Katsotaan mitä Meg tuumaa Hemmosta ja Hemmo Megistä. Otan vaikka sitten Hemmon meille, jos aika ei ole vielä kypsä. Tosin Super on kyllä tästä asiasta tiettyä mieltä... ja Chili... :P
Meg pääsi eilen Tuijan kyydillä Laukaaseen ja sujahti laumaamme kuin vanhatekijä. Meillä on Chililläkin juoksut, niin Meg kovasti heilastelee Chiliä. Juoksupäiviä on nyt yhdeksän takana. Huomenna otammekin ensimmäisen progen. Saamme tuloksen iltapäivästä. Kyllä jännittää!
